Mustikka

Metsämustikka (Vaccinium myrtillus) on Suomen metsien yleisin ja arvostetuin marja. Se kasvaa lähes koko maassa Hangosta Utsjoelle, ja jokamiehenoikeuksien ansiosta kuka tahansa saa poimia sitä vapaasti. Suomalaiset keräävät vuosittain kymmeniä miljoonia kiloja mustikkaa, ja silti valtaosa sadosta jää metsään. Mustikka on turvallinen ja helppo poimittava: sillä ei ole myrkyllisiä näköislajeja, joten aloittelevakin marjastaja voi lähteä metsään huoletta.

Metsämustikka vai pensasmustikka

Kaupan pensasmustikka (Vaccinium corymbosum) ja metsämustikka ovat eri lajeja, vaikka molempia kutsutaan arkikielessä mustikaksi. Erot ovat selkeitä ja helppo oppia. Metsämustikan malto on tummanpunainen läpi asti, kun pensasmustikan malto on vaaleanvihreä. Metsämustikka on kooltaan pienempi, mutta maultaan huomattavasti voimakkaampi: syvän aromikas, sopivan hapan ja makeudeltaan hillitty. Pensasmustikka on isompi ja mehukkaampi, mutta maultaan laimeampi. Helpoin tapa erottaa ne toisistaan: jos marja värjää sormet ja suun tummansiniseksi, kyseessä on metsämustikka. Pensasmustikka ei värjää, koska sen väriaineet keskittyvät kuoreen.

Metsämustikka on myös rakenteeltaan erilainen. Se on pehmeämpi ja herkempi kuin pensasmustikka, joka kestää kuljetusta ja varastointia paremmin. Tämä selittää sen, miksi kaupoissa myydään pääasiassa pensasmustikkaa: se pysyy kaupan hyllyillä kauemmin. Metsämustikan lyhyt säilyvyys on yksi syy siihen, miksi sitä kannattaa poimia itse ja pakastaa nopeasti.

Ravintosisältö

Metsämustikka on yksi ravinteikkaimmista kotimaisista marjoistamme. Se sisältää antosyaaneja 3–5-kertaisesti pensasmustikkaan verrattuna. Antosyaanit ovat voimakkaita antioksidantteja, jotka antavat marjalle sen tumman värin ja joiden on tutkittu vaikuttavan myönteisesti sydän- ja verisuoniterveyteen. Mustikassa on runsaasti ravintokuitua, joka edistää suoliston toimintaa, sekä C-vitamiinia ja mangaania.

Sata grammaa tuoreita mustikoita sisältää noin 50 kilokaloria, mikä tekee mustikasta kevyen mutta ravinnetiheän lisän ruokavalioon. Mustikka sisältää myös pieniä määriä E-vitamiinia ja K-vitamiinia. Kuitujen osuus on noin 3 grammaa sadassa grammassa, mikä on marjaksi hyvä määrä.

Ravintoarvot säilyvät hyvin myös pakastettuna. Pakastaminen rikkoo mustikan solurakenteita hieman, mikä voi jopa parantaa joidenkin ravintoaineiden imeytymistä. Käytännössä pakastettu mustikka on ravitsemuksellisesti lähes yhtä hyvä kuin tuore.

Mistä löytää luonnosta

Mustikka kasvaa lähes kaikissa Suomen metsissä, mutta parhaat poimintapaikat löytyvät tuoreilta ja kuivahkoilta kankailta. Varjoisat kuusikot ja kuusi-koivu-sekametsät ovat tyypillisiä mustikkamaita. Maaperä on näillä paikoilla hapan ja sammalpeitteinen. Mustikka muodostaa laajoja, tiheitä kasvustoja, joissa yksittäiset varvut ovat 10–30 senttimetriä korkeita. Kasvin tunnistaa sinivihreistä, soikeista pienistä lehdistä ja kulmaikkaan muotoisista varsista jo keväällä ennen marjomista.

Hyvä nyrkkisääntö on etsiä metsiä, joissa kasvaa puolukkaakin, sillä nämä lajit viihtyvät usein samoilla kankailla, vaikka mustikka suosii hieman varjoisempia ja kosteampia paikkoja. Avohakkuualueilta mustikka häviää vuosiksi, joten vanhemmat metsät ovat varmempia poimintapaikkoja. Martat suosittelevat välttämään poimintaa vilkkaiden teiden varsilla ja teollisuusalueiden läheisyydessä. Myös junaradan varsia ja ruiskutettuja peltojen reunoja kannattaa välttää.

Mustikkasato vaihtelee vuosittain. Kuiva alkukesä tai hallaiset yöt kukinnan aikaan voivat pienentää satoa merkittävästi. Hyvänä vuonna yhdeltä neliömetriltä voi kerätä useita desilitroja marjoja, mutta katovuonna sato voi jäädä olemattomaksi. Satoennusteita julkaisevat muun muassa Luonnonvarakeskus ja alueelliset 4H-yhdistykset.

Marjastusvälineet

Mustikkaa voi poimia käsin, mutta marjanpoimuri eli mustikkakampa nopeuttaa työtä huomattavasti. Hyvällä paikalla kokeneempi poimija kerää poimurilla useita litroja tunnissa. Käsin poimimalla vastaava määrä vie moninkertaisesti aikaa. Poimureita saa edullisesti rautakaupoista ja marketeista mustikkasesongin alla.

Poimurin jälkeen marjat kannattaa puhdistaa roskista. Helpoin tapa on kaataa marjat hitaasti astiasta toiseen tuulessa tai tuulettimen edessä, jolloin lehdet ja roskat lentävät pois. Toinen tapa on pyörittää marjoja vinoon asetetulla pyyhkeellä, jolloin roskat tarttuvat kankaaseen ja puhtaat marjat vierivät alas. Ota metsään mukaan ilmava ämpäri tai kori, ei muovikassia, jossa marjat menevät helposti muusiksi painon alla.

Mustikkaa poimiessa kannattaa liikkua rauhallisesti ja katsoa ympärilleen. Hyvä paikka ei ole aina ensimmäinen vastaantuleva kasvusto, vaan usein kannattaa kävellä hieman syvemmälle metsään, missä muut poimijat eivät ole vielä käyneet.

Sesonki alueittain

Mustikkasesonki alkaa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälissä ja etenee kohti pohjoista. Keski-Suomessa kypsyminen alkaa heinäkuun lopussa ja Pohjois-Suomessa elokuun alussa. Lapissa mustikkaa voi poimia vielä syyskuun alussa. Parhaimmillaan mustikka on elokuussa koko maassa, jolloin marjat ovat täysin kypsyneitä ja aromi syvimmillään.

Kypsän mustikan tunnistaa siitä, että se irtoaa helposti varresta kevyellä kosketuksella, on tasaisen tummansininen ja pehmeä mutta ei vielä ryppyinen. Kypsässä marjassa on usein ohut vahamainen pinta, joka antaa sille mattaisen sinertävän sävyn. Jos marjat ovat kovia ja punertavia, ne ovat raakoja. Odota viikko ja palaa samalle paikalle. Ylikypsä mustikka tunnistuu siitä, että se on ryppyinen, hyvin pehmeä ja putoaa maahan itsestään.

Mustikkasadon ajoittuminen vaihtelee vuosittain jopa pari viikkoa riippuen kevään ja alkukesän lämpötiloista. Lämmin toukokuu ja kesäkuu aikaistaa kypsymistä, kylmä ja sateinen alkukesä viivästyttää sitä.

Säilöntä ja pakastaminen

Mustikka pakastuu erinomaisesti ja säilyttää sekä ravinteensa että makunsa hyvin. Paras tapa pakastaa on levittää tuoreet, puhdistetut marjat yhdessä kerroksessa pellille tai leikkuulaudalle ja antaa niiden jäätyä ensin pakastimessa yksittäin. Tämän jälkeen marjat siirretään pakastuspusseihin, joista painetaan ylimääräinen ilma pois. Näin marjat säilyvät irtonaisina eivätkä muodosta yhtä suurta paakkua. Pakastettu mustikka säilyy vähintään vuoden laadukkaana.

Mustikkaa voi säilöä myös hillona, mehuna, kuivattuna tai survoksena. Kuivattu mustikka sopii myslin ja puuron joukkoon. Mustikkahillo on klassikko, joka onnistuu yksinkertaisimmillaan vain marjoista ja sokerista. Noin puolet marjojen painosta sokeria ja hidas haudutus antavat parhaan tuloksen. Mustikkamehu kannattaa keittää liemeen ja siivilöidä, ja se on erinomaista sellaisenaan tai jälkiruokien pohjana.

Mustikkasose eli survos on helppo tapa säilöä marjoja ilman keittämistä: sekoita tuoreita mustikoita ja sokeria suhteella kolme osaa marjaa, yksi osa sokeria. Survos säilyy jääkaapissa muutaman viikon ja pakastimessa kuukausia.

Mustikka keittiössä

Tuoreet mustikat ovat parhaimmillaan sellaisenaan tai pienellä lisällä: puuron ja jugurtin päällä, vaniljajäätelön kaverina tai tuoreiden lettujen ja pannukakun kanssa. Mustikkapiirakka on yksi suomalaisen kotiruoan klassikoista, ja sitä leivotaan monella tavalla: rahkapohjaisena, murotaikinapohjaisena tai pullataikinasta.

Mustikasta saa erinomaisia smoothieita, kun sen yhdistää banaaniin ja jogurttiin. Pakastettu mustikka sopii suoraan pannukakkutaikinaan ja piirakoihin. Marjoja ei tarvitse sulattaa etukäteen, vaan ne voi lisätä jäisinä. Mustikkakeitto on perinteinen jälkiruoka, joka tarjoillaan kylmänä tai lämpimänä vaniljakastikkeen tai kerman kanssa.

Mustikan voimakas maku ja väri tekevät siitä erinomaisen raaka-aineen myös leivontaan. Se sopii muffineihin, kakkujen täytteisiin ja juustokakun päälle. Mustikka värjää taikinan kauniisti violetiksi, mikä kannattaa huomioida vaaleissa leivonnaisissa.

Mustikka ja jokamiehenoikeus

Suomessa jokamiehenoikeus takaa kaikille oikeuden poimia mustikkaa ja muita luonnonmarjoja riippumatta siitä, kuka maan omistaa. Poiminta on sallittua metsissä, soilla ja muilla luonnonalueilla. Pihapiireihin, puutarhoihin ja viljelyksille ei saa mennä ilman lupaa. Luonnonsuojelualueilla marjastus on yleensä sallittua, mutta kannattaa tarkistaa alueen säännöt etukäteen.